torstai 29. syyskuuta 2011

Kiire johonkin?

Kuva jokapäiväisestä elämästäni: juna, aseman kiskalta ostettu kahvi ja läppäri. Matkalla kouluun, kotiin, töihin tai kakkoskotiin, kaverin vierashuoneeseen, yövuoroon, susiaikaiseen aamutenttiin.

Pahimmillaan unista, raastavaa ja stressaantunutta. Riittämättömyyden tunnetta ja epämääräistä ikävää. Paskaa kahvia ja loputtomia dead-lineja. Pohjaanpalaneita koeputkia, väärintoimivia excel-taulukoita ja etanavauhtia valmistuva työselkkari.

Parhaimmillaan pysähtyneitä hetkiä höyryävän lattekupillisen kanssa, aamuvaloa ja maisemia, oppimisen flow. Oivalluksia, oikeita vastauksia ja herättäviä keskusteluita.

Toisaalta tämä taitaa olla vihdoin se viimeinen talvi. Loputtoman opiskelun loppu ja kauan odotettu alku.

Toistaiseksi voin vielä hetken vain olla matkalla sinne jonnekin. Toisaalta en malttaisi enää odottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti